maanantai 1. syyskuuta 2014

Vieraskynä: #kutsumua

#kutsumua-kampanjan ideana on ottaa kuva 
kahdesta sanasta, josta toinen kuvaa sitä lokeroa,
johon ihminen on yritetty tunkea ja toinen sellaista
ominaisuutta, jonka tahtoisi muiden itsessään 
näkevän ja muistavan. 
                                                           
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Vieraskynäilijä on entinen koulukiusattu,
nykyisin kolmekymppinen uusperheen äiti ja äitipuoli,
tradenomi, yliopisto-opiskelija,
työntekijä, projektipäällikkö ja esimies,
joka on syntynyt  ja kasvanut Savossa, opiskellut Keski-Suomessa
ja työskentelee nykyään Helsingissä.

Antoisia lukuhetkiä,
toivottelee alla olevassa kuvassa oleva itsekin koulukiusattu Anni/ AL-Fitness
Tuli useampi kuin yksi sana per lokero, mut haittaakse?
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

#kutsumua

Peruskoulussa olin aika tavallinen, reipas ja innokas koululainen. Sain hyviä arvosanoja, tykkäsin urheilla ja sen enempää asiaa miettimättä pukeuduin vaatteisiin joissa viihdyin. Mieluisan koulurepun valinta oli lukuvuoden vaikein ja tärkein päätös. Olin omasta mielestäni puhelias, huumorintajuinen ja avulias koulukaveri. Halusin viimeiseen asti uskoa toisten ihmisten vilpittömyyteen ja hyviin aikomuksiin, koska itse ajattelin aina pyrkiväni hyvään.
Tällainen positiivinen ajattelu ei kuitenkaan kaikkien mielestä ollut suotavaa minulle, joka sanoin ääneen asioita joita muut eivät sanoneet. Kyseenalaistin, kun ei olisi saanut kyseenalaistaa. Luotin, kun ei olisi pitänyt luottaa. Rohkeat kannanottoni antoivat toisille luvan hyökätä persoonaa vastaan. Elettiin aikaa ennen kännyköitä, internetiä ja sosiaalista mediaa, mutta kiusaajien luovuudella ei ollut rajoja silloinkaan. Oli solvauslappusia pulpetissa, pilkkaamista, tavaroiden sotkemista, ulkopuolelle jättämistä, jopa tönimistä ja tahallista vahingoittamista.
Mitä peruskoulu sitten opetti minulle, kympin oppilaalle, elämästä?
Sen sijaan että olisin oppinut ihmisten olevan hyväntahtoisia ja luottamuksen arvoisia, opin odottamaan kieroja taka-ajatuksia ja epäilemään kaikkea mitä minulle sanotaan.
Sen sijaan että olisin oppinut vastoinkäymisten voivan vahvistaa, opin peittelemään niitä.
Sen sijaan että olisin odottanut innolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan, opin välttelemään isoja pettymyksiä.
Sen sijaan että olisin oppinut uskomaan itseeni, opin etten ole minkään arvoinen.
Opin, että ihmisten välisissä suhteissa rehellisyydestä sakotetaan.
Opin, että jos poikkeat joukosta, tulet saalistetuksi.
Opin tietämään miltä tuntuu, kun sinulle nauretaan päin naamaa, ja huomaat tulleesi jälleen kerran vedätetyksi.
Opin, ettei sanoihin ole luottamista.
Nämä opit muokkasivat odotuksiani toisia ihmisiä kohtaan, odotuksia itseäni kohtaan ja näin ollen myös omaa käyttäytymistäni. Ne ovat olleet vaikuttamassa kaikilla elämäni poluilla.
Useita vuosia kannoin mukanani jokaista loukkausta, jonka vastaanotin. Osa ikävistä muistoista on hiljalleen hiipunut, osa loukkauksista ei unohdu koskaan. Jälkikäteen niitä osaa asettaa eri arvoon, mutta vahinko on jo ehtinyt tapahtua. En pysty ottamaan takaisin niitä virheitä, joita olen näiden peruskoulussa saamieni elämänoppien perusteella elämässäni tehnyt.

Nyt aikuisiällä olen paremmin oppinut ymmärtämään että muilla ihmisillä tulee aina olemaan persoonaani kohdistuvia mielipiteitä. Kaikkia ei voi miellyttää. Aina ei kyse ole edes persoonasta, vaan siitä mitä henkilö toiselle edustaa.
Käymme elämämme aikana läpi useita erilaisia rooleja, joihin jokaiseen kohdistuu ulkopuolisten odotuksia.  Osa odotuksista on perusteltuja, osa ei. Tärkeintä on tiedostaa ettei niiden tarvitse olla mitään sen enempää – viime kädessä ne ovat kuitenkin heidän ajatuksiaan, eivät minun.   
Eri elämänkäänteiden myötä olen vähitellen oppinut että minä itse valitsen, kuinka annan toisten ihmisten mielipiteiden ja minuun kohdistettujen tekojen minun elämääni vaikuttaa.
Toivon rohkeutta kaikille koulukiusaamista kohdanneille – kiusaajille rohkeutta lopettaa ja kiusatuille rohkeutta kaikesta huolimatta uskoa itseensä. Kiusaaminen on osoitus kiusaajien heikkoudesta, ei vahvuudesta.
Kun on itse tyytyväinen ja arvostaa itseään, se näkyy ulospäin. Ei anneta muiden määrittää sitä ketä me olemme tai emme ole – tärkeintä on, että on hyvä olla itsensä kanssa! Hyvä itsetunto on kaikista vahvin panssari mitään loukkausta vastaan.


Vaikuta omaasi ja ympäristösi hyvinvointiin - ethän kiusaa!

2 kommenttia:

  1. Peukutan! Rohkea nainen on ihailtava, ja se että uskaltaa ensinnäkin pukea ajatukset sanoiksi on hienoa mutta että vielä jakaa ne sanat - se vasta hatunnoston paikka on! Hyvä teksti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Gabriella palautteestasi! Siskoni puki paremmin sanoiksi sen, mitä itsekin koulukiusaamisesta ajattelen. :)

      Poista