torstai 17. heinäkuuta 2014

"Nyt meikäl on peetee, liikun hitosti, syön oikein, peetee ruoskii ja meikäst' tulee kuuma salikissa." - asiakkaani Emman suusta


"Nyt tulossa taas semmonen ehkä positiivisuuspläjäys, valitusvirsi tai muuten vaan elämän pohdintaa. Joten jos aikaisemmat sosiaaliseen mediaan jakamani jutut ovat saaneet aikaan häpeän tai jotain vastaavia tunteita - suosittelen siirtymään tätä lukematta seuraavaan postaukseen.

Tänään oon miettiny hirveesti elämääni nyt juuri tällä hetkellä ja kuinka onnellinen olen viimeaikaisista ratkaisuistani. Jännä huomata, kuinka paljon viimeisen parin vuoden aikana on ajatusmaailma ja asioiden tärkeysjärjestys muuttunut. Työvuorolista näyttää 3.8 jälkeen tyhjää ja meikästä tulee taas opiskelija. Mitä helvettiä? Ystäväni sanoi hetki sitten: "Emma on kyllä viimenen ihminen kenet kuvittelin lähtevän terveysalalle!" Jeap, hämmentää vähän itteenikin, mutta ei auta valittaa, jos ei kokeile! Eniten tässä nyt kuitenkin pelottaa rahankäyttöni tuntien tuo toimeentuleminen. Mutta oon kuitenkin edelleen sitä mieltä, että raha on roskaa, roska paskaa ja se ei lopu koskaan. 



Tästä onkin hyvä siirtyä elämäntapamuutokseen ja personal treinerin palkkaamiseen, koska kävin hyvin mielenkiintoisen keskustelun aiheesta, jossa toinen osapuoli oli sitä mieltä, että peeteet on täyttä huijausta ja ainut oikea tapa laihtua on jättää jokaisen aterian jälkeen nälkä. Ja ei en todellakaan ole sitä mieltä, että nyt jokaisen pitää hommata peetee oli tavoite sitten mikä ikinä hyvänsä. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan päivääkään ole katunut, että itse niin tein. 



Onks tää sitä peeteen työtä?


Ruoallisesti ja liikunnallisesti ajatellen meikänkin elämä on jo pari vuotta jossain määrin ollut muutoksen kourissa. Jos nyt painosta puhutaan ni parhaimmista (pahimmista) ajoista on lähtenyt 20kg ja paketti vähän tiukentunutkin. Hullua, että minä joka pari vuotta sitten en vuodessa ottanut varmasti yhtäkään juoksuaskelta, käyn nykyään juoksemassa vapaaehtoisesti ja odotan syksyn juoksutapahtumia kö kuuta nousevaa. Mitä helvettiä? Kermana kakun päällä on se, että kahdeksan vuotta sitten sain kirurgilta tuomion, etten enää ikinä pelaa mitään kontaktilajeja. Kah perkele, kö oon käyny koko kesän fudisreeneissä. 

Tähtäimessä ExtremeRun Peurunka 6.9.2014 Puulan Vitnesstiimissä

Marraskuussa omaan reineriini yhteyttä ottaessa suoraan sanottuna ajatus oli "nyt meikäl on peetee, liikun hitosti, syön oikein, peetee ruoskii ja meikäst' tulee kuuma salikissa". Anteeks. :DD No siis periaatteessa näyttää paperilla hyvältä, mutta näin kahdeksan kuukautta myöhemmin voin sanoa, että ei se nyt ihan niin mene ja hyvä niin. Peeteeni ei ole ruoskinut (tällä tarkotan semmosta tositeevee huutamista " juokse läski juokse tai kuolet") - tosin yhteisreenien jälkeen usein fyysinen olo on hyvin raiskattu. 

Toki olen noudattanut ruokavaliota (en haluis käyttää tota sanaa, koska se viittaa superdietteihin sun muuhun kaalikeittosontaan. Oma ruokavalioni on täysin normaalia ruokaa, mutta mietittynä mun tarpeisiin ja vielä rajattomilla mahdollisuuksilla.) Lisäyksenä vielä se, että nyt tiedän, miten paljon se mitä kurkusta alas laittaa vaikuttaa kehoon ja erityisesti mielialoihin. Kyllä olen käynyt salilla useamman kerran viikossa, kirmaillu pitkin pururatoja ja joskus eksynyt (kirosana) aamulenkillekin. Se, että edellä mainituista asioista on tullut edes suureksi osaksi päivittäisiä ja viikottaisia "tapoja", on kuitenkin täysin päänsisäisiä juttuja. 






Kahdeksan kuukautta on opettanut (ainakin hetkellisesti) sen, että siitä mitä tekee pitää nauttia oli se sitten arkipäivän asia tai joku spessumpi juttu. Se nyt vaan menee niin, että vaikka kuinka asettaisin itselleni esimerkiksi tavoitteen käydä salilla kolme kertaa viikossa, jos en siitä tykkäis ja mulla ei olis siellä mitään konkreettisia tavoitteita ni en mä sinne varmasti meniskään. 


Pointtina nyt se, että personal treineriltä olen saanut toki käytännön ohjeistukset, mutta vieläkin tärkeämpää mielestäni on mitä pään sisällä on saatu muutettua. Se on ihan helvetin sama, mitä se vaaka näyttää, jos elämä pyörii pelkästään vaa'an luvun ympärillä ja tavoitteena on pelkkä painon pudotus ja vaatekoon pieneneminen. Väitän, että jos mieli ei voi hyvin ei voi kroppakaan täysin.

Ja jos tää jonkun korviin vaikuttaa siltä, että kaikki on tähän asti (matka oman pään kanssa jatkuu vielä pitkään :D) ollu helppoo ja kivaa jajaja, ni jos muutamana painopäivitysaamuna tai rageemispäivänä olisin ollu oma peeteeni ja kuunnellu omaa valitustani ni olisin varmaan mätkiny turpaan. Kai mä tähän nyt vähän vielä ylistän mun peeteetä, joka on muuten vaatimattomasti maailman paras siinä mitä tekee! Tästä todisteena viimeviikkoinen lääkärin puhelu, jossa sain vastata lääkärin ehdottamiin juttuihin "joo, mun koutsi ehdotti tota jo". Mun peeteeltä ei siis puutu muuta kö lääkereseptin kirjotusoikeus!



Aattelin vaan kertoo et elämä maistuu hyvältä!"
~17.7. Facebookissa avautunut Emma~


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti